Säätiöpäivää vietetään koko Euroopassa 1.10. ja sen tarkoituksena on juhlistaa ja lisätä tietoisuutta säätiöiden tekemästä tärkeästä työstä yhteisen hyvän eteen. Säätiöillä on suuri merkitys tieteen, taiteen ja kansalaisyhteiskunnan tukijoina sekä julkisen rahoituksen täydentäjinä. Lisäksi ne toimivat riskirahoittajina ja tukevat innovatiivisia hankkeita, jotka hyödyttävät yhteiskuntaa laajasti. Lisätietoa säätiöpäivästä ja säätiöiden merkityksestä löydät täältä!
Tässä blogitekstissä SFR:n Hannu Huuskonen nostaa esiin omia ajatuksiaan säätiöiden merkityksestä Suomessa erityisesti pääomamarkkinoiden näkökulmasta. Voit lukea Hannusta lisää hänen esittelysivultaan.
Miten ratkoa Suomen talouden kasvun ongelmia?
Viime viikolla mediassa puhutti Suomen tulevaisuuden kasvun eteen muodostettu Risto Murron vetämä työryhmä. Hienoa, että viime vuosien onnettoman kasvun seurauksena asialle yritetään tehdä vakavasti jotain. Meidän reilu 30 ihmistä työllistävässä SFR-Sijoittaja-ryhmässämme olemme havainnoineet ja pyrkineet ratkomaan omalta osaltamme omissa pienissä laatikoissamme näitä keskeisiä haasteita.
Kansankapitalismin lisääntymistä pyrimme tukemaan Sijoittaja.fi-alustallamme, jossa tarjoamme tehokkaiksi todettuja työkaluja ja ajatuksia rationaaliseen sijoittamiseen erityisesti yksityissijoittajille. Corporate Finance -putiikkimme puolestaan on auttanut suomalaisia pk-yrityksiä keräämään reilusti toistasataa miljoonaa euroa pääomia viimeisen reilun puolen kymmenen vuoden aikana.
Sääntelyn luomat haasteet PK-yritysten rahoittamiselle kasvamassa entisestään
On ollut poikkeuksellisen hienoa nähdä, miten lähipiirisijoittajamme – usein vasta ensimmäisen tai toisen sukupolven ”family officet”, ovat halunneet olla osaltaan tukemassa suomalaisten pk-yritysten pääomahuoltoa ympäristössä, jossa merkit pankkilainoituksen surkastumisesta ovat olleet nähtävissä globaalista finanssikriisistä lähtien. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, sillä moni sijoittaja on luonut omatkin pääomansa raskaan yrittämisen ja onnistumisen kautta. Lisäksi toiminta on toki myös tarjonnut järkevän tuoton.
Valitettavasti byrokratia on sittemmin lamauttanut tätäkin toimintaa sijoittajalähtöisen suoralainarahoituksen regulaation kiristystoimien myötä ja näyttää siltä, että jatkossa ainoa tapa jatkaa toimintaa on toiminnan siirtäminen AIFM-lainarahastolle. Markkinavalvojan nykyisen tulkinnan mukaisesti niin sanotut "ei-ammattimaiset" yksityissijoittajat, kuten vaikkapa miljoonien eurojen sijoitusvarallisuuden omaavat yrityksensä myyneet yksityishenkilöt, eivät voi suljettuun lainarahastoon edes sijoittaa.
Harmittavaa sinänsä, ettei suomalaista pk-yritysrahoitusta haluta edistää sijoittajien ottamalla riskillä, vaan toimintaa halutaan regulaatiomielessä keskittää kohti yhä jäykempää pankkirahoitteista ja lopulta veromaksajien takuulla menevää mallia. Toinen selkeä hyötyjäryhmä ovat isot, tyypillisesti monikansalliset lainarahastot, jotka voivat nostaa tuottovaateitaan niille yrityksille, jotka ylipäätään rahastoille riittävään kokoluokkaan yltävät.
Instituutioiden valinnoilla on merkitystä pääomien allokoinnissa
Olemme SFR Researchilla tutkineet suomalaisen pääoman liikkeitä nyt jo neljännesvuosisadan Institutional Investment Services -tutkimuksessamme. Joka vuosi reilu sata institutionaalista, yhteensä noin 300 miljardin euron sijoituspääomia edustavaa sijoittajaa kertovat luottamuksellisesti pääomien liikkeistään ja varainhoitajien käytöstään tutkimuksessamme.
Muutos on ollut monella saralla merkittävä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yksi keskeisistä muutoksista on tapahtunut siinä, että etenkin moni pienen sijoitusorganisaation omaava instituutio, esimerkiksi merkittävän varallisuuden omaava säätiö, luottaa tänä päivänä yhä enemmän varainhoitajien täydenvaltakirjan salkunhoitoon. Tämä tarkoittaa puolestaan sitä, että pääoma ohjautuu ”tunteettomasti” ja kustannustehokkaasti globaalisti hajautettuihin ratkaisuihin. Tämä on osoittautunut usein niin sijoitustoiminnan tuottojen kuin sijoittajan oman organisaation työllistävyyden kannalta tehokkaaksi ratkaisuksi, vaikkei ylituoton (ns. ”alfan”) tekeminen ole ollut varainhoitajillekaan helppoa. Varjopuolena pääomat ohjautuvat alati heikommin Suomeen tai etenkään suomalaisten pk-yritysten kasvuun. Toki apurahasäätiöiden toiminta itsessään palauttaa euroja tyypillisesti takaisin Suomeen, mutta kohteet harvoin löytyvät suoraan suomalaisen yrityskentän toimintaedellytysten parantamisesta.
Kiinnostus suomalaisiin vaihtoehtorahastoihin on kasvussa
Toteutimme tämän vuoden keväällä uuden tutkimuksen Suomen ammattimaisimpien alternatiivisijoittajien sijoitustoiminnasta. Olikin ilahduttavaa nähdä, että moni tuon lähes 300 miljardin euron sijoitusvarallisuutta edustavan populaation edustajasta oli löytänyt ja kasvattanut suomalaisten vaihtoehtorahastoja hoitavien managerien allokaatioitaan. Lisäksi tutkimuksesta kävi ilmi, että tiettyyn alternatiiviluokkaan erikoistuneita Suomeen keskittyneitä managereita arvioitiin keskimäärin laajemmin globaalisti hajauttavia generalisteja paremmiksi.
TESIn tuore tuottotutkimus myös osoitti suomalaisten vaihtoehtorahastoja hoitavien managerien tuottojen olleen hyvinkin kilpailukykyisiä niin eurooppalaisessa kuin kansainvälisessä vertailussa. On ollut positiivista nähdä TESIn, Business Finland VC:n ja nyttemin myös EIF:n vahva rooli uusien potentiaalisten ja tyypillisesti Suomeen sijoittavien vaihtoehtorahastojen toiminnan mahdollistamiseksi.
Olisi kuitenkin suotavaa, että yhä useampi suomalainen instituutiosijoittaja muistaisi kotipesän muutoinkin kuin pelkästään listattujen suomalaisten yhtiöiden allokaation kautta. Havaintojemme perusteella ainakaan tuotoista ei tarvitsisi tinkiä ja myös selkeästi salkkuun hajautushyötyjä tuovia ratkaisuja/managereita olisi markkinoilta löydettävissä.
Säätiöpäivähaaste Oy Suomi Ab:n kasvun takaamiseksi
Lopuksi haluan vielä nostaa pari omakohtaista kokemusta kolmannen sektorin merkityksestä niin yhteiskunnalle kuin henkilökohtaiselle kasvulle. Itse sain mahdollisuuden olla perustamassa armeija-aikaisten upseeriveljieni kanssa valtakunnallista nuorisojärjestöä, jota me perustajat vedimme aktiivisesti koko opiskelijauramme ajan ennen kuin työelämä vei mennessään. Koin tuon ajan antaneen itselleni valtavasti kokemusta organisaation ja ihmisten johtamisesta ja olleen arvokas elämänkokemus myös matkalla nykyiseen yli kymmenen vuoden yrittäjäuraan.
Toisekseen uskon, että kolmannella sektorilla ja erityisesti säätiöillä on loistava paikka vaikuttaa pääomien allokointiin myös varsinaisen vaikuttavuussijoittamisen kautta. Itse koen, että vaikka nykyinen kestävän sijoittamisen kehitys on tärkeää, voidaan oikealla vaikuttavuussijoittamisella (”impact investing”) vaikuttaa paljon nopeammin ja aidommin yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseen, minkä lisäksi niiden avulla voidaan tehostaa salkun hajautusta markkinariippumattomien tuottorakenteiden johdosta. Toivottavasti S-Pankin lisäksi myös muu suomalainen varainhoitoteollisuus aktivoituu vaikuttavuussijoittamisen kentässä.
Kolmanneksi olen saanut hiljattain olla mukana erään perustajaosakkaamme uuden säätiön perustamisprosessissa. Tämä on herättänyt poikkeuksellisen syviä tunteita siitä, miten merkittävän sijoitusomaisuuden luonut yrittäjä haluaa vaikuttaa maailmaan myös hänen siirtyessä aikanaan ajasta ikuisuuteen. Haastankin kaikkia pohtimaan, miten suomalaiseen yhteiskuntaan saataisiin luotua amerikkalaisen filantropian tyyppinen ”kulttuuriperintö”, jossa useat merkittävämmän sijoitusomaisuuden luoneet henkilöt säätiöivät merkittävän osan omaisuudestaan.
Haastan kaikki suomalaiset varainhoitoalataustaiset henkilöt pohtimaan asiaa ja ottamaan mallia esimerkiksi Blackstonen presidentistä ja Grayn säätiön perustajasta Jon Graystä, jonka koskettavaan puheeseen tyttärensä valmistujaisjuhlissa tämä kirjoitus on hyvä lopettaa. Kuten Jon puheessaan totesi, meidän kaikkien tulisi harjoittaa enemmän "Live with radical amazement" -asennetta elämässämme.
Kiitos vielä kaikille säätiöille arvokkaan yhteiskunnallisen työn johdosta ja hyvää säätiöpäivää!
