Järjestimme yhdessä yhteistyökumppanimme, riippumattoman kestävyys- ja vaikuttavuustiedon tuottajan, Tracefin kanssa institutionaalisille sijoittajille suunnatun ”ESG:llä lisäarvoa kehittyvillä markkinoilla” -etätilaisuuden keskiviikkona 7.6. Tässä blogitekstissä on tiivistettynä tärkeimpiä havaintoja tilaisuudesta.
Tapahtumassa olivat puhumassa Danske Bankin salkunhoitaja Antti Raappana ja Titaniumin salkunhoitaja Joni Leskinen, jotka ovat molemmat rautaisia ammattilaisia kehittyvien markkinoiden ESG-sijoittamisessa. Lisäksi sijoittajanäkökulmaa oli tuomassa Suomen Pankin johtava vastuullisuusasiantuntija Anna Hyrske, joka on toiminut aktiivisesti mukana alan foorumeilla ja julkaissut monta vastuullista sijoittamista käsittelevää artikkelia ja kirjaa.
Tilaisuuden alussa Joni Leskinen määritteli kehittyvien markkinoiden käsitteen. Hänen mukaansa kehittyvillä markkinoilla tarkoitetaan yleisesti matalamman tulotason maita, jotka ovat keskiluokkaistumisen alkulähteillä. Näille maille on myös yhteistä vahva talouskasvu. Perinteisesti termiä BRIC on käytetty kuvaamaan tärkeimpiä kehittyviä talouksia ja se tarkoittaa Brasiliaa, Venäjää, Intiaa, Kiinaa, jotka olivat 2000-luvun alkupuolella suurimpia kehittyviä maita. Myöhemmin joukkoon liitettiin myös Etelä-Afrikka. Halukkaita näiden BRICS maiden joukkoon on runsaasti ja Jonin mukaan peräti 19 maata ovat ilmoittaneet kiinnostuksestaan tulla osaksi sitä. Kehittyvät markkinat laajan käsitteenä ovat siis voimakkaasti kasvamassa, ja sen vuoksi sieltä löytyy runsaasti potentiaalia.
ESG on yleinen kestävän sijoittamisen toimialalla käytetty käsite, joka on lyhenne englannin kielen sanoista Environmental, Social ja Governance. Se siis tarkoittaa ympäristöön, yhteiskuntavastuuseen sekä hallintotapaan liittyviä asioita ja niiden huomioimista sijoitustoiminnassa.
Joni Leskinen kertoi omasta sijoitusprosessistaan ja nosti esille erityisesti yhteiskuntavastuun (S) merkityksen, johon he ovat erikoistuneet hänen hoitamassaan rahastossa. Luonnollisesti myös muut ESG:n osa-alueet ovat tärkeitä ja esimerkiksi rahaston kohdeyhtiöiden hiilijalanjälki on 57 % yleistä kehittyvää markkinaa pienempi. Pelkällä erinomaisella ESG-menestyksellä ei kuitenkaan pääse mukaan rahastoon, sillä ennen ESG-analyysiä kohdeyhtiöille asetetaan lisäksi tarkkoja laatukriteerejä esimerkiksi tuloksen ja osinkotrendin kasvuun liittyen.
Antti Raappana toimii kahdessa rahastossa salkunhoitajana ja kertoo, että niissä lähtökohtaisesti sijoitetaan listattuihin yhtiöihin, jotka vaikuttavat positiivisesti tuotteidensa ja palveluidensa kautta YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen. Lisäksi näiden yritysten tulee osoittaa toiminnassaan laadukkuutta. Tärkeää on myös huomioida, miten yritykset vaikuttavat ympäröivään maailmaan ja miten ne ottavat huomioon taloudellisesti merkittävät vastuullisuusnäkökohdat omassa toiminnassaan.
Anna Hyrske nostaa taas esille sijoitusstrategian merkityksen ja korostaa, että kaikki lähtee liikkeelle siitä, miten vastuullisuus ja ESG ovat mukana rahaston sijoituspäätöksissä. Salkunhoidon ja ESG-tiimin tulee keskustella keskenään, jotta ESG-integraatio voi onnistua. ESG ei saa olla pelkkää markkinointimateriaalia, vaan sen pitää aidosti näkyä salkunhoitajan arjessa. Anna korostaa vielä, että Suomen Pankki ei tällä hetkellä sijoita valuuttavarantoaan kehittyville markkinoille ja nämä esitetyt mielipiteet ovat hänen omiansa.
Tilaisuuden alussa SFR:n Hannu Huuskonen käsitteli kehittyvien markkinoiden tuotto-odotuksia, ja hänen mukaansa markkinanäkymät ovat melko hyvät. Markkinoiden perusfundamentit ovat suhteellisen hyvällä tasolla, mutta yleiset arvostustasot ovat kuitenkin olleet melko vaatimattomia. Hannu havainnollistaa vielä kuvan avulla, kuinka ESG-sijoittaminen on ollut erityisen kannattavaa kehittyvillä markkinoilla ja lisäämällä yksinkertaisen ESG-läpivalaisun, on voitu saavuttaa suuriakin tuottoeroja.
Hannu korostaa, että sijoitussuunnittelussa kehittyvät markkinat ovat tärkeitä hajauttamisen ja portfolion optimoinnin näkökulmasta. Hänen mukaansa kehittyvillä markkinoilla voidaankin harjoittaa hyvin mielenkiintoista allokaatiotoimintaa, sillä eri maiden välillä on valtavan erityyppisiä talouksia, minkä johdosta korrelaatiot voivat olla matalalla tasolla. Kehittyvät markkinat on siis hyvä huomioida sijoitussuunnittelussa, eikä vain laajana kokonaisuutena, vaan huomioiden eri talouksien ja markkinoiden ominaispiirteet.
Antti nostaa esille kehittyvien markkinoiden likviditeettiriskin. Hän kuvaa, että pääosin markkinat ovat hyvin likvidejä, eikä niissä ilmene haasteita. Kuitenkin mitä pienempiin maihin mennään, niin sitä heikommaksi likviditeetti muuttuu. Lisäksi mitä eksoottisemmasta valuutasta on kyse, sitä enemmän ongelmia saattaa esiintyä. Luotettavuuteen liittyen Antti nostaa erikseen esille pörssien ja arvopaperivalvojan vaatimukset ja toteaa että niihin liittyen on useissa maissa vielä tekemistä.
Myös Anna nostaa erille markkinan keskinäiset eroavaisuudet ja korostaa kotiläksyjen tekemisen merkitystä. Kun sijoitetaan oman kotimarkkinan ulkopuolelle, jossa lainsäädäntö on erilainen, pitää käyttää aikaa markkinoiden toiminnan selvittämiseen. Kehittyvillä markkinoilla kaupankäynti ja sen keskeytykset voivat esimerkiksi poiketa länsimaisista markkinoista, minkä lisäksi sekä valuutan vaihto dollareiksi, että rahojen kotiuttaminen voi aiheuttaa haasteita. Anna nostaa vielä esille oman kokemuksensa, jossa korkosijoitusmarkkinoilla toimiessaan onnistui välttämään muutaman huonon sijoituskohteen tarkalla hallintotapa-asioiden tarkastelulla. Anna vielä mainitsee, kuinka mätiä omenoita mahtuu aina mukaan ja yritysten väärinkäytöksiä on tullut esiin myös Suomessa.
Raportointivaatimukset kestävyyteen liittyen kiihtyvät ja globaalisti on suunnitteilla paljon erilaista regulaatiota siihen liittyen. Antin mukaan raportoinnin tasossa on eroja yritysten välillä. Erityisesti toimijat, jotka altistuvat kansainvälisille suuryrityksille tai sijoittajille, omaavat korkeamman raportoinnin tason.
Annan mukaan me elämme usein eurooppakeskeisessä kuplassa, jossa helposti ajatellaan meidän toimintatapojemme olevan muuta maailmaa parempia. On hyvä huomioida, että esimerkiksi Etelä-Afrikassa on ollut jo vuodesta 1994 voimassa hyvään hallintotapaan liittyvää ohjausta ja raportointivaatimuksia listautumisen yhteydessä, eikä ole montaakaan maata, joka voisi sanoa samaa. Täytyy siis muistaa, että kaikki kestävän sijoittamisen aloitteet eivät ole eurooppalähtöisiä, vaan niitä tapahtuu muuallakin. Myös Jonin mielestä on tärkeää, että ei katsota asioita vain länsimaalaisesta näkökulmasta.
Anna korostaa, että kestävyysraportoinnissa tärkeää ei ole vain valmiin raportin tuottaminen, vaan myös itse koko raportointiprosessi, jonka aikana saatua tietoa tulisi käyttää liiketoiminnan ja prosessien kehittämiseen. Raportointia tehdessä joudutaan vastaamaan monenlaisiin kysymyksiin ja aidosti miettimään erilaisia asioita, mikä pakottaa ajattelemaan oman kuplansa ulkopuolella.
Jos kiinnostuit tämän blogitekstin myötä aiheesta lisää, voit pyytää meiltä tapahtuman tallennetta osoitteessa reeta.jutila@sfr-group.com. Jos sinulla heräsi aiheesta mitään kysymyksiä tai kommentteja, voi olla myös niistä yhteydessä Reetaan.