Vuoden 2025 alkua ovat värittäneet lukuisat kirjoitukset, joiden mukaan puoliavoimet kiinteistörahastot ovat kriisissä. Me näemme, että ongelmien taustalla ovat rahastojen arvonmääritykset tai pikemminkin arvonmääritysten läpinäkymättömyys. Tässä blogitekstissä SFR Advisors & Research Groupin liiketoiminnan kehityksestä ja strategiasta vastaava Hannu Huuskonen kirjoittaa kiinteistörahastojen ongelmista ja niiden merkitysestä erityisesti institutionaalisille sijoittajille.
Käsittelimme aihetta aikaisemmin vähittäissijoittajan näkökulmaa painottavassa artikkelissa Sijoittaja.fi:n puolella.
Puoliavoimet kiinteistörahastot "kriisissä"
Viime päivinä talousmediaa ja sijoittajia on puhututtanut puoliavointen kiinteistörahastojen ”kriisi” muutaman uuden kiinteistörahaston liityttyä jo aiemmin väliaikaisesti rahastonsa sulkeneiden joukkoon. Mitään erityistä dramatiikkaa asiaan ei toistaiseksi liity, vaan puoliavointen rahastojen tunnettu ja määritelty ominaisuus on, että ne voidaan tarvittaessa sulkea osuudenomistajien suojelemiseksi ja pakkomyyntitilanteiden välttämiseksi alla olevien omaisuuserien ollessa epälikvidejä. Tilanteeseen tosin liittyy intressiristiriita, koska suljetussa rahastossa palkkiot jatkavat juoksuaan eikä sijoittaja voi kuin tyytyä katsomaan vierestä.
Olisi toivottavaa, että puoliavoimille rahastoille löytyisi myös ammattimaisia toissijaisen likviditeetin tarjoajia (vrt, secondary -markkinoiden transaktiot suljetuissa rahastoissa), jotka olisivat valmiit lunastamaan rahasto-osuuksia halukkailta. Tätäkin ajatellen rahastojen oikea ja läpinäkyvä arvonmääritys muodostaa pohjan kaikille transaktioille. Alan ammattilaiset ovat esittäneet myös muita tapoja toimivan lunastusmekanismin synnyttämiseksi, esimerkiksi LähiTapiolan Tero Pesosen ajatus likvidoivan osuussarjan synnyttämisestä lunastuksia varten ansaitsee vahvan lukusuosituksen artikkelin avatessa muutoinkin hyvin aihepiiriä.
Tuotto-odotus ja tuoton määräytymisen komponentit
Puoliavoimissa kiinteistörahastoissa tuoton muodostuminen on sinänsä melko yksinkertaista ja ymmärrettävää, ja sen pystyy kuvaamaan ammattimaisille sijoittajille suhteellisen tutuilla ja yksinkertaisilla tuotto-odotusmalleilla. Vaihtelua on kuitenkin kiinteistöluokittain, sillä esimerkiksi metsärahastoissa ammattimaiseen valuaatioon ja riittävään markkinadataan kykeneviä toimijoita on selvästi vähemmän kuin rakennettujen kiinteistöjen puolella. Ongelmana on, että rahastoyhtiöt ovat avanneet keskeisiä oletuksia sekä niiden herkkyyksiä tuotoille kokemuksiemme mukaan verraten huonosti.
Alla olevassa taulukossa (kuva 1) on esitetty kuvaaja, jossa hoivakiinteistörahaston lähitulevaisuuden vuosituotto-odotus on pilkottu eri pääkomponentteihin esimerkinomaisesti. Yleensä sijoittajille vaikeimmin hahmotettava komponentti on tuottovaateen muutoksen myötä syntyvä arvonmuutos (kun tuottovaade laskee, niin arvot nousevat ja päinvastoin).
Kuva 1 - Hoivakiinteistörahaston lähitulevaisuuden vuosituotto-odotus pilkottuna eri pääkomponentteihin.
Tuottovaateen pohjakomponenttina kaikessa sijoittamisessa on riskitön korko, jonka päälle sijoittajat vaativat riskilisää. Sen lisäksi on hyvä havaita, että erityyppisillä kiinteistörahastoilla tuottovaateen muutoksen herkkyys hinnalle vaihtelee: mitä pidemmällä kassavirrat ovat, sen herkempiä valuaatiot ovat tuottovaateen muutokselle hyvässä ja pahassa. Tämä on vastaava ilmiö kuin joukkovelkakirjalainojen duraatiossa, joka kasvaessaan nostaa hinnan herkkyyttä tuottovaateen muutokselle.
Ei ole ihme, että vuonna 2022 nähty lähivuosikymmenten nopein korkojen nousu vaikutti kiinteistömarkkinoiden hinnoitteluun tuottovaadetta nostaen. Voimakkaimmin korkojen nousu vaikuttaa iskeneen matalan tuottovaateen kohteisiin kuten Helsingin keskustan asuntoihin. Näissä kiinteistöjen riskilisät oli arvioitu mataliksi, mutta korkoriskin realisoitumisen kautta nousseet tuottovaateet vaikuttivat yllättäneen monet sijoittajat.
Myös institutionaaliset sijoittajat näkevät puoliavoimille rahastoille paikkansa
Kysyimme viime syksynä SFR Researchin Instituutiotutkimuksessa institutionaalisten sijoittajien suhtautumista puoliavoimiin rahastoihin suhteessa perinteisiin suljettuihin rahastoihin. Institutionaaliset sijoittajat vaikuttavat ymmärtäneen hyvin puoliavointen rahastojen roolin sen rajoitteineen (rahaston likviditeetti on sama kuin alla olevan markkinan, ellei väliin löydy toissijaista likviditeettiä tarjoavaa tahoa) ja niille nähtiin oma selkeä lokeronsa likviditeettirajoitteista huolimatta.
Myös EU-tasolla puoliavointen rahastojen tarjonta tulee kasvamaan uuden ELTIF 2.0 -regulaation myötä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että näissä rahastoissa tullee olemaan suomalaisia rahastoja reilummat likviditeettibufferit, joiden avulla kyetään turvaamaan lunastuksia paremmin myös poikkeuksellisissa markkinatilanteissa.
Arvonmäärityksen läpinäkymättömyys on ongelma
Mielestämme puoliavointen kiinteistörahastojen todellinen ongelma on arvonmääritys, tai paremminkin sen läpinäkymättömyys. Tämä on asia, johon pitäisi laittaa painetta niin lainsäätäjän kuin markkinavalvojan toimesta. Finanssivalvonta kyllä aikanaan nosti asian hyvin esiin ja on senkin jälkeen ollut asiasta huolissaan. Jostain syystä toiminta vaikuttaa kuitenkin edenneen konkretiaan verkkaisesti etenkin arvonmääritysten läpinäkyvyyden osalta.
Rahastojen arvonmäärityksen peruslähtökohta tulisi olla niiden alla olevien omistusten arvottaminen käypään arvoon, eli siihen arvoon, jolla kauppaa käytäisiin todennäköisimmin normaaleissa markkinaolosuhteissa kahden riippumattoman osapuolen kesken. Kysymys ei siis ole, eikä tulekaan olla, pakkolunastusarvosta, jossa epälikvidi omaisuus jouduttaisiin realisoimaan nopeasti. Juuri tällaista pakkolunastustilannetta vastaan rahastoilla on sääntöjensä puitteissa mahdollista sulkea rahastonsa lunastus- ja merkintätoimeksiantojen toteutus väliaikaisesti.
Alla olevien omaisuuserien ollessa epälikvidejä niille ei luonnollisesti löydy hintaa noteeratuilta markkinoilta, mistä syystä arvonmääritysperiaatteiden avaaminen olisi erityisen tärkeää. Myös sillä on suuri merkitys, kuinka kattavaan alla olevaan markkinadataan valuaattorilla on pääsy etenkin markkinoilla, joilla vaihdantaa on vähemmän ja data niukkaa.
Arvonmäärityksestä on tarjolla vain rajallisesti tietoa
Entäpä, jos arvonmääritykseen ei ole kunnollista läpinäkyvyyttä, ja samoilla markkinoilla toimivien rahastojen arvot kehittyvät selvän eritahtisesti? Käsittelimme aihetta Sijoittaja.fi:n artikkelissa lokakuussa 2022, jolloin havaitsimme, ettei monista kiinteistörahastoista ollut juurikaan saatavilla edes perusparametreja, kuten alkutuottotasoa! (“Nimellinen nettotuotto” ylempänä kuvassa 1)
Lähetimme konsultointiyhtiömme toimesta vuonna 2020 puoliavoimia vaihtoehtorahastoja hallinnoiville yhtiöille yleisen due diligence -kyselyn, jossa pyysimme rahastoyhtiöitä vastaamaan muun muassa tuotto-oletusten takana oleviin oletuksiin ja perusparametreihin. Saimme vastauksia heikosti ja havaitsimme, ettei useilla rahastoyhtiöllä edes löytynyt valmiita vastauksia moniin kysymyksiin.
Esimerkiksi hoiva-/yhteiskuntarahastojen raporteista on saatavissa jonkin verran rahastojen arvonmäärityksen fundamenttiparametreja käyvän arvon arvioinnin tueksi. Niissäkin arvonmäärittäjä (tai läksynsä huolella tekevä loppusijoittaja tai hänen neuvonantajansa) joutuu arvioimaan mm. jatkovuokrauskausien vuokratasoja, vuokrattavuutta suhteessa sijaintiin ja markkinatarpeisiin sekä vaikkapa regulatorisia riskejä etenkin vanhempien kohteiden vuokrattavuuden osalta. Kohteiden sijaintitiedot ovat kyllä löydettävissä, mutta olisi täysin kohtuutonta, että yksittäinen sijoittaja joutuisi kaivamaan tietoja ja arvioimaan valuaatioita, kun kaikki perusteet olisivat rahastoille arvonmäärityksen tekevältä taholta saatavilla ja esitettävissä. On toki ymmärrettävää, että jos asiaa ei vaadita, eikä kilpailijakaan sitä kerro, sen kertomatta jättäminen voi olla liiketoiminnallisesta näkökulmasta perusteltua.
Kuinka moni sijoittaja osaa arvioida, mistä vaikkapa alla olevan esimerkin (Kuva 2) kovin erilainen arvonkehitys Titaniumin ja eQ:n rahastojen välillä vuosina 2023-2024 juontaa juurensa, ellei rahastoista ole ollut saatavissa kattavampia perusteluita arvonmääritykselle? Ylöspäin mentäessä erimerkiksi palkkiotasojen erot voisivat selittää eriävää kehitystä. eQ:n rahaston selvän arvonlaskun taustaksi on kerrottu ainakin tuottovaateiden nousu (laskee arvoja) korkotason nousun myötä, mutta mielenkiintoista kyllä, Titaniumin rahastoon se ei ole vaikuttanut. Ehkäpä heillä on vastaavasti tullut hyviä exittejä tai markkinahintatasoja edullisempia täsmähankintoja, tai ehkäpä selitys voisi löytyä eQ:ta paremmasta sopimusrakenteesta.
Tätä on kuitenkin äärimmäisen vaikea arvioida pelkän julkisen dokumentaation perusteella. On myös hyvin mahdollista, että ero johtuu arvonmääritysoletusten eroista alla olevan kiinteistömassan aitojen arvojen kehittyessä jokseenkin identtisesti. Olisi suotavaa, että rahastojen arvonmääritys ei olisi vaan yhden valuaattorin harteilla, ja että ns. sekundäärisistä, vaihtoehtoisista arvonmääritysmenetelmistä annettaisiin vertailutietoja.
Kuva 2 - Erikoissijoitusrahasto eQ Yhteiskuntakiinteistön ja Titanium Hoivakiinteistön kokonaistuotto viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Lähde: LSEG Datastream / Sijoittaja.fi
Metsärahastoissa ilmenee sama haaste
Toisena, ja ainakin toistaiseksi hyvin kriisistä selvinneenä esimerkkinä voisivat olla metsärahastot. Niissä vähittäissijoittajat ja moni melko ammattimainenkin sijoittaja joutuu menemään ”laput silmillä”, ellei tukena ole vahvan substanssiosaamisen omaavan metsäkonsultin näkemystä ja arvonmääritystä alla olevista tiloista metsävaratietoineen.
Kun rahastot eivät itse kerro käytännössä mitään arvonmäärityksen parametrioletuksia, voi hyvällä syyllä kysyä, mistä esimerkiksi S-Pankin Metsärahaston tuottojen paremmuus UB:n vastaavaan verrattuna johtuu? (Valitsimme kaksi tuotoltaan äärimmäistä esimerkkiä, joiden omaisuus on kuitenkin pitkälti Suomessa.)
Rahastot kyllä kertovat karkealla tasolla käytettävistä arvonmääritysmenetelmistä metsärahastoissakin, mutta eroavaisuudet periaatteissa ovat selviä, puhumattakaan että arviointiparametreja ja arvostuksen herkkyyttä niille olisi esitetty. Jälleen kerran arvostuseroja voisi selittää vaikkapa toista parempi osto- ja myyntitoiminta tai erot palkkiorakenteessa. Metsätilamarkkinoilla lisäarvon tekeminen on haastavaa rahaston kaltaisilla isoilla volyymeilla, sillä metsätilamarkkinat ovat tänä päivänä melko tehokkaita suurten institutionaalisten metsänostajien tultua markkinoille.
Lisäksi metsäpuolella isoista tilakokonaisuuksista on jopa maksettu korkeampia valuaatioita kuin pienemmistä tiloista (päinvastainen ilmiö kuin rakennetuissa kiinteistöissä, joissa isoja massoja saa usein ostettua tyypillisesti diskontolla). Erityisesti suomalaisissa metsärahastoissa on vaikeaa ymmärtää alla kuvatun tasoisia (kuva 3) arvostuseroja metsämarkkinoiden tuottojen ja kulujen ollessa tehokkaasti toteutettuna hyvin identtisiä keskinäisessä vertailussa. Voitaneen olettaa, että myös rahastojen kulut rasittavat tuottokehitystä jokseenkin saman verran verrattuna alla olevaan yksityisomistuksessa olevaan metsäkiinteistömarkkinan tuottoon (tumman vihreä kuvaajassa). Tällöin kysymykseksi jää jälleen, voisiko selitys löytyä arvonmäärityksen eroista.
Kuva 3 - Metsäsijoittamisen kokonaistuotto Suomessa. Lähde Suomen Sijoitusmetsät.
Onneksi metsärahastojen osalta alla olevat markkina on säilynyt melko stabiilina niin hintatasoltaan kuin volyymiltaan, minkä lisäksi metsä on tarjonnut jälleen hyvää inflaatioturvaa niin meillä kuin maailmalla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa korkojen nousu oli vielä selvästi euroaluetta voimakkaampaa, metsäkiinteistöjen markkinat selvisivät hyvin inflaatiota vastaan.
Institutionaalinen kysyntä on osoittanut jälleen heräämisen merkkejä myös Suomessa ja metsän hintakehitys jatkunut melko stabiilina moniin muihin kiinteistöluokkiin verrattuna. Oman tukensa markkinoille on antanut puun kantohintojen voimakas nousu osittain Venäjän sodan muodostaman Itämeren altaan puupulan takia. Nykyiset noin neljän prosentin ympäristöön asettuneet reaalituottovaateet vaikuttavat markkinadatan perusteella kestäviltä. Itse metsätilamarkkinoissa on siis vaikea havaita riskejä viimeaikaisen markkinadatan perusteella.
Kuva 4 - Suomalaisten metsäkiinteistöjen markkinahintaindeksi
Regulaation vaatiman skenaarioanalyysin käytännön lisäarvo?
Regulaattori on vaatinut pitkään myös laskelmia eri skenaarioiden mukaisista lopputulemista. Rahastoyhtiöt esittävät nämä avaintietoasiakirjoissa. Ongelmana on, ettei näidenkään yhteydessä kerrota alla olevista tuottoajureista tai käytetyistä oletuksista mitään, vaan esitetyt laskelmat ovat yleensä vain teoreettisia “näinkin voi käydä” laskelmia ilman minkäänlaisia lukijalla avattavia taustaoletuksia.
Vastaavan kaltaisissa rahastoissa nämä oletukset saattavat poiketa voimakkaasti keskenään kuten alla voidaan havaita vertailtaessa S-Pankin Metsän (kuva 5) ja UB Metsän (kuva 6) avaintietoesitteissään esittämiä skenaarioita. Lisäksi UB luokittelee rahastonsa riskiluokkaan kaksi ja S-Pankki riskiluokkaan kuusi asteikolla 1-7 osakerahastojen ollessa tyypillisesti riskiluokassa kuusi.
Kuva 5 - S-Pankin metsärahaston esitystapa riskiskenaarioista
Kuva 6 - UB Metsärahaston esitystapa riskiskenaarioista
Paljon konkreettisempaa voisi olla esimerkiksi kertoa, millaisen vaikutuksen hintaan rahastoyhtiö näkee, mikäli rahaston alla olevien omistusten tuottovaateita nostettaisiin tai laskettaisiin yhdellä prosenttiyksiköllä nykyisestä tasosta. Esimerkiksi metsärahaston kohdalla arvonmäärityksen herkkyys voisi näyttää kuten alla olevassa kuvaajassa (kuva 7) on esitetty esimerkinomaisesti erään sijoitusyhtiön metsätilojen omistuksista laskettuna. Siitä voitaisiin havaita, että kyseisen metsäkiinteistöjen portfolion tuottovirrat ovat pitkällä tulevaisuudessa ja siten myös herkkyys tuottovaateen muutoksille suuri (vrt. pitkän duraation joukkovelkakirjalainoihin). Esimerkiksi tuottovaateen nousu tai lasku yhdellä prosenttiyksiköllä vaikuttaisi metsäkiinteistöportfolion voimakkaasti.
Kuva 7 - Metsäkiinteistöjen arvo ja laskentakorkokokanta. Lähde: Suomen Sijoitusmetsät, aineistona erään sijoitusyhtiön metsäkiinteistöt
Isossa kuvassa puheet kiinteistömarkkinoiden kriisistä vaikuttavat ylimitoitetuilta
Julkisuudessa suomalaisten puoliavointen kiinteistörahastojen tilannetta on verrattu jopa Yhdysvaltojen subprime-kriisiin. Näin voisi olla, jos alla oleva markkina olisi todellakin pahasti kuplaantunut, ja sijoittajaraha ohjannut arvostukset täysin poskelleen. Kokonaismarkkinoihin suhteutettuna puoliavointen rahastojen omistukset ovat melko rajallisia kiinteistörahastojen vastatessa selvästi alle viidennestä sijoituskiinteistöjen markkinaosuudesta alla olevien kokonaismarkkinoiden ollessa vielä massiivisesti isommat. Sen sijaan yksittäisissä rahastoissa ongelmia voidaan vielä nähdä, mikäli arvonmääritykset eivät olisi kohdallaan. Muistuu mieleen globaalin finanssikriisin ajat, jolloin turvallisina pidetyistä rahamarkkinarahastoista löytyi eksoottisempia ja epälikvidimpiä omistuksia, joiden myyntiä ja uudelleenarvotusta venytettiin niin pitkään kuin mahdollista. Lopulta niitäkin oli pakko myydä, mikä realisoi joihinkin rahamarkkinarahastoihin yli 10 prosentin arvonlaskut.
Kiinteistösektori ei näytä kuplaantuneelta Suomessa. Meiltäkin löytyy joitain pieniä niché-sektoreita, joissa arvostukset eivät kenties ole vielä tarpeeksi korjanneet, ja joissa kaupankäynti on ollut vähäistä eikä luotettavaa tietoa siten hintatasoista ole. Yksi tällainen voi olla suomalaiset toimistokiinteistöt (kuva 8), joissa arvostukset ovat korjanneet huomattavan vähän ja kaupankäynnin volyymi ollut niin pientä, ettei niiden perusteella voi määrittää markkinoiden valuaatiotasoa luotettavasti
Kuva 8 - Toimistokiinteistöjen kauppavolyymi. Lähde: KTI Transaktioseuranta.
Vastaavasti esimerkiksi asuntomarkkinoilla asiantuntijoiden yleinen näkemys on, että uudisrakentamisen totaalinen hyytyminen aiheuttaa merkittävän kysyntäkapeikon lähivuosina. Asuntomarkkinoiden korjausliikkeessä kysymys oli ennemminkin keskuspankkien luoman nollakorkopolitiikan aiheuttamasta hinnoittelun kuplaantumisesta, joka sittemmin on jo korjaantunut merkittäviltä osin markkinoiden tasolla ottamatta kantaa yksittäisiin rahastoihin. Suomalaisissa asunnoissa hintojen korjausliike on ollut euroalueen kovinta nollakorkoajan jälkeen. Fundamentaalisesti asuntomarkkinoiden tulevaisuuden kysyntänäkymät vaikuttavat vahvoilta ja kiinteistösijoittajat odottavat vuokramarkkinoiden piristyvän selvästi asuntopuolella.(Kuva 9)
Kuva 9 - Vuokramarkkinoiden tilanne 12 kk kuluttua nykyhetkeen verrattuna. Lähde: Rakli-KTI Toimitilabarometri.
Pitkällä aikajänteellä nimenomaan vuokrien kehitys ja vuokrataso on keskeinen asuntomarkkinoiden hinnoittelua ohjaava fundamentti. Kuten alla olevasta kuvaajasta (kuva 10) voi havaita, korkoshokin jälkeinen hintakorjaus on ollut voimakkainta sitten 90-luvun laman vuokratasojen nousun kulmakertoimien laskiessa vain maltillisesti.
Kuva 10 - Asuntojen hintojen ja vuokrien kehitys. Lähde: suomalaisiin asuntomarkkinoihin keskittyneen professori Elias Oikarisen mallinnukset.
Jos asiaa tarkastellaan kiinteistöneuvonantajamme ylläpitämällä fundamenttihintamallilla, voidaan havaita, että fundamenttien puolesta hintatasolla on varaa korjata selvästi takaisin ylöspäin, mitä myös tuleva “asuntopula” (uusia asuntoja valmistumassa rakenteellisesti liian vähän lähivuosina) tullee tukemaan (kuva 11).
Kuva 11 - Asuntojen fundamenttihintamalli. Lähde: suomalaisiin asuntomarkkinoihin keskittyneen professori Elias Oikarisen mallinnukset.
Suljettujen rahastojen puolella mm. Ethos Capital ja United Bankers ovat kommentoineet hyödyntävänsä nykyistä markkinatilannetta ja näkevänsä poikkeuksellisen houkuttelevia mahdollisuuksia asuntomarkkinoilla. Pahinta, mitä puoliavointen rahastojen managerit voisivat nyt tehdä, olisi sortua alihintaisiin pakkomyynteihin.
Asuntorahastoja vai kiinteistösektorin pörssiyhtiöitä?
Kokonaan toinen asia on, millaisilla kuluilla asuntorahastojen kautta sijoittaminen on järkevää, millainen on normalisoitu tuotto-odotus, ja millainen vaikutus nollakorkoajalla ja halvalla velkavivulla oli sen hetkisiin sijoituspäätöksiin, jotka tuottoja vipusivat. (Lue tästä Sijoitusasunnot.comin kirjoitus aiheesta).
Asuntosijoittamiseen löytyy niin ikään hyviä ”asuntorahastoja” suoraan pörssissä listattuna, joihin arvostuksia on mielenkiintoista peilata. Esimerkiksi Inderes laski hiljattain Asuntosalkun ja Kojamon asuntokannan arvostuksen olevan nykymarkkinahinnoilla vain noin 2 500€/neliö. Onkin tyypillistä, että listatut kiinteistösijoitusyhtiöt yleensä korjaavat ”kriiseissä” alla olevia markkinoita voimakkaammin ja selvästi aikaisemmin. Myös kirjoittaja omistaa jonkin verran Kojamoa ja on todennäköisesti lisäämässä sitä momentin parantuessa.
Epälikvideille markkinoille on tyypillistä, että mitä läpinäkymättömämpää arvonmääritys on suhteessa alla oleviin varallisuuseriin, sitä enemmän ostopuolella olevat sijoittajat vaativat alennusta kriisin hetkillä, jolloin myös transaktiomäärät laskevat selvästi. Esimerkiksi Venture Capital -rahastoilla käytiin ennätysmäisen EXIT-vuoden 2021 jälkeen kauppaa markkinoiden hyydyttyä noin 70 %:n hintaan ”secondary-markkinoilla” suhteessa alla olevien suljettujen rahastojen arvonmäärityksiin vuonna 2023 (lähde: McKinsey).
Tämä on hyvin ymmärrettävää huomioiden, kuinka vaikeaa varhaisen vaiheen yhtiöiden arvostus muutoinkin on. Sen sijaan perinteisille ja isoille suomalaisille kiinteistöluokille kuten asunnoille tai metsille on hyvinkin läpinäkyvät markkinat ja vuosittaiset transaktiot massiivisesti suuremmat kuin mitä muutaman yksittäisen rahaston volyymit. Olennaista on, että markkinatietoa on vain hyödynnetty arvonmäärityksissä objektiivisesti ja ammattimaisesti, ja että rahastot on aidosti arvotettu käypään arvoon. Huolellisen due diligence-analyysin merkitys korostuu rahastoja ja niiden toimintaperiaatteita arvioitaessa.
Haluamme vielä korostaa, etteivät tässä artikkelissa esitetyt kannanotot tai esimerkit ole kehotuksia ostaa tai myydä artikkelissa esitettyjä rahoitusvälineitä eikä niitä tule ottaa yksilöllisinä sijoitussuosituksina. SFR Advisors Oy ei omaa Sijoituspalvelulain mukaisia toimilupia tällaisten suositusten antamiseksi.
Tarvitsetko apua rahastojen Due Diligence analyysissä?
Me SFR Advisorsilla tarjoamme due diligence selvityksiä rahastoille pitkällä kokemuksella ja erityisosaamistamme on vaihtoehtoisten sijoituskohteiden analysointi. Palvelumme sopii niin yksityis- kuin instituutiosijoittajalle, joka haluaa syventää ymmärrystään aihepiiristä. Voit lukea palveluistamme lisää täältä!
